KATRIINAN TALLI


Esteratsastuskilpailut tarinaluokin 13.03.2016

Tervetuloa ERJ:n alaisiin esteratsastuskisoihin Katriinan tallille! Järjestämme tallin kentällä sunnuntaina 13.03.2016 esteratsastuskilpailut tuotosluokin. Katriina (VRL-11253) tuomaroi tuotokset paremmuusjärjestykseen. Viimeinen ilmoittautumispäivä 12.03.2016. Lämpimästi tervetuloa!

Ilmoittaudu sähköpostitse otsikolla ERJ Katriinan talli seuraavassa muodossa:
Luokka/Luokat
Ratsastaja (VRL-numero) - Hevosen nimi
tarina

Sääntöjä
* Yksi hevonen voi osallistua max. 2 luokkaan
* Yksi ratsastaja voi osallistua yhteen luokkaan max. 4 hevosella
* Jokaiseen luokkaan otetaan 40 osallistujaa
* VRL-tunnus on pakollinen, seura ja hevosen VH-tunnus vapaaehtoisia
* Tulokset tuomaroidaan järjestäjän toimesta tuotosten perusteella

Luokat

1. 60cm: 15/40 TT
Tarina hevosen näkökulmasta. Aloita tarina sanoilla "Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun..". Tarinan ei tarvitse liittyä kilpailupäivään.

2. 100cm: 12/40 TT
Huomaat edellisenä iltana kilpailukutsusta, että 100cm luokassa ratsastajan tulee olla alle 10-vuotias. Liekö Katriina halunnut hieman pientä extraa työhönsä vai sattuikohan tuomarilta ihan vain tahaton moka kutsuun (jälleen kerran). Löydätkö sopivan vai vähän epäsopivamman kuskin kilpahevosellesi viime tingassa? Saatko pelätä silmät päästäsi radan aikana vai yllättääkö naapurin serkun tenava hevoskuiskaajataidoillaan?

Onnea sijoittuneille ja suurkiitos kaikille osallistujille! :)

TULOKSET

Luokka 1, 60cm, 15 osallistujaa, 3 sijoitunutta


1. tvisha (VRL-01671) - Runon Aamurusko VH15-018-2299
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun äiti tuli kesken aamu-unien potkimaan minut karsinasta ylös, ihan vain laittaakseen punaiset rusetit harjaani. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun minut väkipakolla vedettiin traileriin, eikä matkalla edes aamupalaa tarjoiltu. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kilpapaikalla tajusin, että kisat on vain oreille - ei yhtään mitään silmäniloa. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun äiti piiskasi minua radalla, kun en ilman kauneusuniani malttanut laukata. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun äiti alkoi raivoamaan minun heittäessä sen alas ennen viimeistä estettä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en päässyt pukittelemaan palkintojen jakoon. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en saanut mitään kiitosta raskaan päivän päätteeksi, vaikka kaikkeni annoinkin.

2. Hanne (VRL-03518) - Lincoln VH13-017-0499
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun heinämäärästä oli taas pihistelty. Kyllä sentään ennen vanhaan ymmärrettiin, että kasvava poni tarvitsee ruokaa. Ei säästelty heinissä ja kauroissa niin kuin nykyaikana. Muka laihdutuskuurin tarpeessa... Mitäs sitten tehdään, kun se pula-aika iskee? Ei, kyllä yltäkylläisyydestä pitää osata nauttia, kun kerran siihen on mahdollisuus! Onhan tämä nyt eräänlaista syrjintää myös. Millä oikeudella ne isot suomenhevoset saavat muka enemmän rehua? Millä oikeudella? Tekeekö pieni koko ponista jotenkin vähempiarvoisemman? Ja taas iskettiin tuollainen säkinpohjallinen kauraa ämpäriin. Eihän tällä pärjää edes iltaan asti nääntymättä. Nääntymättä! Kuulitteko, minä näännyn! Noh, onhan se kesä jo kumminkin tulossa. Sitten saa ponikin elää hevosen elämää ja syödä laidunruohoa minkä kerkeää. Sittempä nähdään kuka on laihdutuskuurilla ja kuka ei...

3. Miltsu (VRL-05564) - Puh Huijaa! VH12-017-0707
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en saanut koko viime kesää laitumella viettää. Alkukesästä pääsin laidunelämän ilon kokemaan, mutta syksyllä laidunaikani supistettiin minimiin. Minua sateet eivät olisi lainkaan haitanneet, mutta ihmiset taas pahoittivat siitä ja laitumen tallautumisesta mielensä. Kaiken huipuksi kehtasivat lihavaksi syyttää, vaikka olin vain miehekkään pyöreä! Jouduin teholiikutukseenkin, mutta aina tilaisuuden tullen söin kaiken tarjolla olleen ruoan ja pidin komean massavan ulkonäköni. Hah! Ei minua niin vain laihduteta!

4. misery. (VRL-01080) - Stens Bravo
5. Petri (VRL-09141) - Wad's Gallum
6. Nicky (VRL-14087) - Breezy Karyn VH14-035-0022
7. farga (VRL-09979) - Sellerin Sudenpentu
8. Petri (VRL-09141) - Toy'Rs Crocodile
9. Miltsu (VRL-05564) - Willem v. Moons VH14-017-0744
10. Creimeide (VRL-06904) - Lando v.d. Zanneshof VH15-017-0742
11. Micaela (VRL-13987) - Otterthal Joy VH16-112-0004
12. Wilma (VRL-14184) - Lavender
13. Mette (VRL-13589) - Sesame Krust
14. Mette (VRL-13589) - Harley v. Moons
15. Sinte (VRL-10636) - Metsälammen Girada VH15-053-0229

Luokka 2, 100cm, 12 osallistujaa, 3 sijoitunutta


1. Sippe (VRL-13703) - Kelmiäinen NUP
"Voi herranjumala, tää ei pääty hyvin.." mumisin katsomon puolella katsoessani 7-vuotiasta tytärtäni Kelmi-suokin selässä. Edellisenä iltana olin kokenut pahoja kauhunväristyksiä huomatessani, että metrin luokassa ratsastajan täytyikin olla alle kymmenen vanha. Ja yllätys yllätys, pieni heppatyttö Sylvi oli heti hypännyt ylös tuolista ainoana vapaaehtoisena. Olihan tyttö toki ratsastanut Kelmillä kotona - joskaan ei kovin usein, ja shetlanninponillamme hän oli päässyt jo hyppäämisen makuun. Mutta Kelmi oli nelisenkymmentä senttiä shettistä korkeampi, ja kieltämättä hiukan vauhdikkaampikin. Kykenin lohduttautumaan vain sillä, että Kelmillä oli hyvä hyppytyyli ja se ei kuumunut radoilla. "Sylvi Keloranta ja Kelmiäinen NUP, olkaa hyvät" kaiuttimista kajahti niin tyttären kuin hevosenkin nimet. Kynsiäni pureskellen seurasin, kuinka Sylvi ratsasti Kelmillä ison ympyrän ja siirtyi ravin kautta laukkaan. Lapsi pomppi varsinkin aluksi hevosen selässä, mutta näytti huomaavan satulan edessä olevan kauhukahvan, josta hän nappasi kiinni. Ensimmäinen este oli tavallinen pysty. Kelmi laukkasi rauhallisesti, ja Sylvi otti hypyssä kiinni hevosen paksusta harjasta. Alastulossa tyttö horjahti hieman, mutta korjasi tilanteen nopeasti. Seuraavatkin esteet sujuivat hienosti, mutta sitten tuli sarjan vuoro. Ensimmäisen osan Kelmi hyppäsi ongelmitta, mutta alkoi sitten epäröidä laskien raville. Yleisö huokaisi pettyneenä, mutta yhtäkkiä Sylvi kajautti pohkeensa vasten hevosen kylkiä ja rääkäisi "JÄPJÄP HYPPÄÄ!". Virnistin - tyttö oli vissiin ottanut mallia minusta, sillä toisinaan saatoin itsekin karjaista ratsulle tuntiessani sen epäröivän ennen estettä. Käsky laittoi Kelmiin vauhtia, ja ruuna hyppäsi sarjan viimeisenkin osan - tosin ravista ja hieman mielenkiintoisen näköisellä tyylillä. Sylvi pysyi selässä, ja viimeisen esteen jälkeen ratsukko viiletti maaliin. "Sylvi Keloranta ja Kelmiäinen NUP, 8 virhepistettä." kuulutettiin. Hölkkäsin heitä vastaan ja autoin lapsen alas hevosen selästä. "Sehän meni tosi hienosti!", hihkaisin Sylville, joka hymyili kuin Hangon keksi. Olin tytöstä ylpeä - olihan hän juuri hypännyt ensimmäisissä kunnon kilpailuissaan ja vieläpä puoli metriä tavallista ratsuaan suuremmalla hevosella!

2. misery. (VRL-01080) - Moon Pata-Jätkä
Harvoin jännitän kilpapaikalle ajaessa, mutta nyt olin suorastaan paniikissa. Viereisellä penkillä istui naapurin 9-vuotias tyttö - ei, hän ei ollut mukana hoitajana vaan kilpailemassa Jätkällä. Kilpakutsussa oli sitten pienellä präntillä maininta, että ratsastajan tulee olla alle 10-vuotias. Kuka ihme sellaisiakin sääntöjä keksii? Paniikissa sitten eilen soittelin naapurustoa läpi ja sain ihmeen kaupalla uuden kuskin Jätkälle. Koko matkan kyllä kirosin, että olisi pitänyt jäädä pois, sillä tuo tyttö ei tule selviämään hengissä radasta Jätkän kanssa.

Vaikka verryttely sujui yllättävän hyvin, niin itse rataa en uskaltanut katsoa. Kuuntelin vain kauhuissani yleisön reaktioita ja pidin silmät visusti kiinni. Jätkä on yleensä esteradalla kuuma ja hankala, eikä lainkaan lasten ratsu. Ainakaan vielä ei yleisöstä kuulunut kauhistunutta ääntelyä, joten rata sujui kai aika hyvin. Puomitkaan eivät kolisseet alas. Ehkä yleisö oli kauhusta kankeana kuten itse ja ratsastaja makaisi hiekan seassa Jätkän kirmaillessa vapaana ympäri maneesia? Raotin hieman toista silmää ja erotin sujuvasti etenevän ratsukon radalta. Rautias ori lönkötteli menemään laiskasti, mutta suoritti esteitä silti puhtaasti. Olikohan Jätkä ja Milla jo suorittaneet oman osuutensa, koska tuo ei voinut kyllä olla se kuumakalle, jolla itse kilpailin. Ei, kyllä ne olivat Milla ja Jätkä. Avasin toisenkin silmäni ja seurasin menoa suu auki hämmästyneenä. Ratsukko ylitti maalilinjan ilmeisesti ilman pudotuksia ja vaikka yleisö hurrasi, niin Jätkä siirtyi käyntiin ja kulki rennosti pitkällä ohjalla.

"Mitä ihmettä radalla tapahtui?" menin heti tiedustelemaan ratsukon päästyä verryttelyalueelle takaisin. Milla säikähti reaktiotani ja kyseli, että mitä hän teki väärin. "Ei, et mitään", takeltelin, "Jätkä ei vain koskaan ole ollut noin rauhallinen radalla". Vaihtoehtoja ei ollut montaa: joko hevonen oli kipeä, se on aikuistunut (26-vuotiaan ehkä sietääkin aikuistua!) tai sitten se ymmärtää, että selässä on pieni lapsi ja nyt on syytä olla nätisti. Oli syy mikä tahansa (paitsi ensimmäinen), niin olin oikein ylpeä Millasta ja Jätkästä!


3. tvisha (VRL-01671) - Runon Aamurusko VH15-018-2299
Olin ilmoittanut Ruskon normaaliin tapaan mukaan estekilpailuihin, eikä siinä mitään, tavoite oli mennä ja hakea voitto kotiin. Edellisenä iltana varmistaessa huomisen päivän asioita, bongasin kilpakutsusta maininnan, että luokka on tarkoitettu alle 10v ratsastajille. Siis, apua! Mullahan on ikää triplasti tuon verran. Ensimmäinen ajatus siten oli, että kisa jätetään välistä, sillä eihän meidän tallilla käy edes noin nuoria ratsastajia. Yöllä näin ihmeellistä unta, jossa naapurin 8v poika viilettää menemään Ruskolla yli esteiden, ilman minkäänlaista ongelmaa. Kello oli likimain neljä aamuyöllä kun laitoin tälle naapurille viestin, että haluaisikohan hänen poikansa osallistua kilpailuihin huomenna. Hevosestahan ei ollut mitään puhetta. Myöntyvä vastaus tuli pari tuntia myöhemmin, jolloin olinkin jo puunaamassa Ruskoa ja pakkaamassa kamoja traileriin. Kilpapaikalla törmäsin tähän kyseiseen naapuriin, joka poikansa kanssa odotti kuta kuinkin söpöä vaaleanpunaista shetlanninponia ratsuksi. Kun talutin villikkoni Ruskon heidän vierelleen, pojalta pääsi kirjaimellisesti itku ja hän karjui kovaan ääneen, että ei tod. aijo ratsastaa tällä. Olin kuitenkin hyvin kannustava ja kerroin, että Rusko on äärettömän kiltti ja rauhallinen ratsu (hih, pieni valkoinen valhe), joten poika rauhoittui nopeasti. Niinpä he suuntasivat jo lämmittelyyn samantein, minun jäädessäni vähän pelko takapuolessa katsomaan maneesin reunalle heidän menemisiään. Rusko viiletti tuttuun tapaan pää taivaissa menemään, mutta esteet ylittyivät yllättävänkin nätisti. Lopulta koitti tämän ratsukon aika mennä radalle tuomareiden eteen, jonne he varmoin mielin kuulutuksen jälkeen suuntasivat. Tässä vaiheessa koin deja-vun, ensimmäiset esteet nimittäin sujuivat oiken näppärästi ja melkein jo uskoin, että he selviytyvät tästä kunnialla. Kun esteitä oli enää kaksi jäljellä, sai Rusko selken vainun metsästyskoiran tavoin läheisestä pusikosta, jonne se ryntäsi pää viidentenä jalkana, radan aidat helisten ja pikku poika kyydissä ulvoen. Katsomoon ei näkynyt kuin Ruskon keltainen takapuoli sen ottaessa hatkat ja vieden lapsen mennessään aarniometsään. Lopputuloksena oli hylky, hyvin kiukkuinen lapsi ja erittäin tyytyväinen hevonen, joka muutti kilpareissun mukavaksi omatoimiseksi maastoretkeksi.

4. Petri (VRL-09141) - Koschika
5. Minja.E (VRL-14226) - Huvitutin Viuhti
6. Miltsu (VRL-05564) - Tohveli VH15-018-0213
7. Cirus (VRL-12925) - Hullunvaaran Varjovaras
8. Miltsu (VRL-05564) - Breezy Olivera VH11-035-0146
9. Nicky (VRL-14087) - Halcyon de Vallée VH14-121-0030
10. Mette (VRL-13589) - Mine Felicia Wyr
11. Mette (VRL-13589) - Adela Viper
12. Wiewi (VRL-12670) - Saiturin Sarjamurhaaja