<- Takaisin hevoslistaukseen



HEIJAN HILPPA

Heijan Hilppa "Hilppa", suomenhevonen, tamma, s. 17.06.2009 (7v), säkä 157cm
kasv. Marleena Kokkola om. Katriinan talli (Uppe VRL-11253)

KO vaB RE 70cm

Hilppa on Aadan jälkeläinen, muttei suinkaan meidän oma kasvatti. Hilpan ja Aadan jälleennäkeminen meidän mailla oli monien sattumusten summa, mutta ilohan se vain meille on, kun olemme saaneet seurata Hilpan kehittymistä ja kasvua. Tammasta on lutviutunut täysin emänsä vastakohta, vaikka ulkonäöltään punarautiaat suomenhevostammamme meinaavat mennä toisinaan hämärässä sekaisin.

Aikataulut ja rutiinit ovat Hilpalle henki ja elämä. Ilman toistuvia toimenpiteitä ja täsmällistä ruokintaa Hilppa on täysin sekaisin omassa pienessä mielessään eikä jaksa keskittyä mihinkään. Hoitaessa neiti on ajoittain kiukkuinen, joten Hilppis vaatii osaavan ja varman käsittelijän tallissa. Tamma on siunattu monitoimihevosen liikkeillä ja tästä saa kyllä kaverin lajiin kuin lajiin: kiivasluontoinen tamma vaatii kuitenkin ymmärtäväisen ihmisystävän tasaamaan Hilppiksen murheiden täytestä mieltä.

Sukutaulu

i. Heijaus ii. Tanssaus
ie. Helvi-Liina
e. Adalea ei. Amadeus
ee. Mette-Maarit

Jälkeläiset

s. 04.08.2015 t. Riinalan Ralla (i. Pärren Järeä)
s. 15.06.2016 o. Riinalan Raisu (i. Pärren Järeä)

Ralla palkittiin 20.07.2016 Suomenhevosten varsa-arvioinnissa III-palkinnolla.

Menokalenteri

pvmtapahtumatoteutustapaluokkasijoittuminenjärjestäjäkutsu
30.04.2016 KRJ:n alaiset kilpailuttarinahelppo B2/11Hukkapuron talliTulokset
14.02.2016 KRJ:n alaiset kilpailuttarina vaativa B8/18Hukkapuron talliTulokset
20.05.2015 Estekisatarvonta70cm 9/13Hopeakylän talli Tulokset
03.04.2015 Estekisatarvonta50cm2/15Yläkokon ratsastuskoulu Tulokset
03.04.2015 Estekisatarvonta60cm8/19Yläkokon ratsastuskoulu Tulokset
15.12.2014Estekisatarvonta60cm8/8Jukolan talli Tulokset
03.11.-14 - 08.01.-15Ratsastuskurssi 1tarinatunnit-hyväksyttyMetsälampiKurssi



Päiväkirja

30.04.2016 KRJ:n alaiset tarinakilpailut Hukkapurossa

Tehtävänanto: Jos ratsusi saisi päättää, millainen olisi tämän vuoden vappupiknikin menu ja missä se tarjoiltaisiin? Kirjoita vastaus runon tai lyhyen tarinan muodossa.

Suorituksemme:
Vapusta alkaa kesäaika kultainen
On herkkuhetken oltava tietenkin sen arvoinen

Unholaan jääköön simat ja munkit
Hilpasta ne maistuu pahalta kuin punkit

On neidin mieleen enemmänkin porkkana ja omppu,
niillä lähtee nälkä pois ja voimaa saa pomppu

Kaura-annos tuhti ja kivi suolainen,
jälkkäriksi sokeria, arvaattehan sen

Piknikviltti toimittaa vain virkaa hikiloimen,
Hilppa ottaa vakavasti tämän ruokatoimen

Kavereitten kyljessä vois piknikkiä viettää,
mahtaakohan murkinasta hieman niille riittää

Pötköttämään ruohikolle nyt jo käydä voisi,
jospa menu vappuinen makoisat unet toisi

14.02.2016 KRJ:n alaiset tarinakilpailut Hukkapurossa

Tehtävänanto: On aika etsiä ratsusi rinnalle kevääksi uusi sydänkäpynen. Kirjoita siis etsitään/tarjotaan jalostukseen-ilmoitus deitti-ilmoituksen tyyliin!

Suorituksemme: "Etsitään seuraa yhdeksi yöksi tai pidemmäksikin aikaa. Komeaa laatuoria odottaa punapäinen seikkailunhaluinen nuori neiti, joka vasta aloittelemassa uraa. Haussa siisti ja hyväkäytöksinen, sporttinen kaveri. Ei väliä oletko tumma vai vaalea. Toiveena monipuolinen osaaminen. Pienhevosten turha ottaa yhteyttä, etsin hevoskokoista, jos ymmärrät. Menestynyt suku plussaa."

04.04.2015 Harjoituestekilpailu-muistoja eiliseltä

Pitkäperjantai vietettiin tallilla vähän poikkeavissa merkeissä, kun Mikko sai minut ylipuhuttua edellisenä iltana lähtemään seuraavana päivänä Yläkokon ratsastuskoululle harjoitusestekisoihin. Emme ole Hilpan kanssa erityisemmin harjoitelleet esteitä vähään aikaan, mutta jokin pieni ääni päässäni sinä iltana sanoi, että tässä olisi nyt loistava tilaisuus korkata kisareissut käyntiin. Hilpan kanssa meni todella hyvin etenkin matkustamisen ja verryttelyjen osalta. Matalat verryttelyesteet saivat Hilpan mukavan vastaanottavaiseksi ja tammaa oli helppo ratsastaa eteenpäin. Olin kyllä jo alusta asti todella yllättynyt koko hevosesta, sillä meillä oli oikeasti tosi hyvä tatsi suorituksiin heti verryttelyesteistä lähtien. Starttasimme alkuun 50cm luokassa. Osaanottajia oli luokassa 15 ja joukossa oli kyllä varsin osaavan näköisiä ratsukoita, vaikka nämä olivatkin ratsastuskoulun pikkukilpailut. Kuvat ehkä puhuvat tämän luokan puolesta, katsokaa Hilppaa, miten söpöltä ja aikuishepalta se näyttääkään!

Luokka meni todella näppärästi eikä ihme, 50cm esteet olivat iisejä ja tammalla oli mukavaa. Tässä luokassa sijoituttiinkin toisiksi, hyvä me! Sitten tapahtui jotakin ja lopulta löysin itseni 60cm radalta kiukkuisen tamman selästä yrittämässä ohjata sitä edes joten kuten esteiden suuntaan. Hilppa ei enää ensimmäisen luokan jälkeen ollut yhtään niin ystävällisellä tuulella ja yritti selkeästi ilmoittaa, että nyt riitti, lähdetään kotiin. Kyllä sai siis hommia tehdä ihan tosissaan, että pääsimme yhtenä kappaleena esteiden yli. Tässä luokassa sijoituksemme oli 8/19, mikä kyllä yllätti aikamoisesti. Kisareissu kuitenkin alkoi hyvin lupaavasti, joten kotimatkalla pohdinkin olisiko ollut kokemuksen kannalta parempi olla osallistumatta 60cm luokkaan. Noh, jossittelut sikseen ja hymyssä suin kohti uusia kisapäiviä. Tämä nyt oli tämmöinen häslinkinen extempore-reissu selkeästi ja sellaisena pysyy muistoissa.

31.03.2015 Hilppa kärryjen edessä

Leuto kevätsää ja oma pieni punainen Hippulainen kärryjen eteen, kuulostaa aika hyvältä vai mitä? Talven aikana Hilpan kanssa harjoiteltiin muutaman kerran ohjasajoa kentällä ja tutustuttiin kärryihin ihan hiljakseen. Tänään ajettiin ekaa kertaa kunnon lenkki, voi sitä jännityksen määrää! Hilppahan on täysin ratsu niin suvultaan kuin koulutukseltaankin. Monipuolisena puttena ja heppatätinä me kuitenkin ollaan Hippulan kanssa todistettu, että kyllä meistä on vähän tähänkin. Hoidin pihassa hieman epäröivän oloisen Hilpan, joka varsin hyvin tiesi mitä on luvassa. Kärryhommiin lähdettäessä Hilppa harjataan aina pihassa, ratsastamaan lähtiessä hoitopaikkana on aina pesari. Hilppa otti reippaasti vastaan varusteet ja kärrytkin saatiin Mikon kanssa väkerrettyä oikein simppelisti mukaan. Hilppa on kyllä jo niin iso tyttö että ihan itkettää, miten se kasvoi niin nopeasti?

Niin sitä sitten lenkkeiltiin. Ehdin vähän unelmoidakin kun oli niin letkeää kyytiä. Pohdin josko Hilpasta olisi ihan jopa siihen, että ottaisin matkakaveriksi Alpon toiseen käteen kävelemään rinnalle. Olisikohan Hilpasta siihen vai olisikohan se inasen liikaa? Voi olla, että koska Hilppa nyt on sisäistänyt kärryilyn jujun, olisi uusi ponikaveri vähän liikaa. Sehän tarkoittaisi jälleen yhtä uutta jännittävää asiaa päiväjärjestykseen. Kyllä sai olla ylpeä kaikesta siitä työstä, mitä Hilpan kanssa talvella asian parissa tehtiin, ottaen huomioon myös sen, että treenasimme samalla myös ratsastuksessa todella paljon ja vaativiakin asioita. Hieno Hippula! Aloin tässä jo pohtia, että josko Hilpasta olisi äidiksi jo ensi vuoden kesällä. Voihan sitä tämän vuoden lopullekin vielä astuttaa, mutta kyllä kesä on varsojen aikaa. Ehkä ei siis ihan vielä ole Hilpan aika siitostamman hommiin.

03.02.2015 Näyttelytreeniä

Kesäniityn ratsastuskoululla järjestettiin pienet harjoitusnäyttelyt eilen maanantaina. Tervetulleita olivat ratsastuskoulun omien kävijöiden lisäksi lähitallien hevostelijat. Kesäniityllä toimii perinteisten tuntien ohella monipuolinen hevostaitokoulu, jonka toimintaan tämäkin harjoitusnäyttelypäivä kuului. Mahtavaa, ettei nykyään oppi rajoitu vain tunteihin ja itse ratsastamiseen, vaan hevostaitokoululla oppilaat voivat suorittaa kursseja myös sellaisissa aiheissa kuten ruokinta ja varustehuolto. Harjoitusnäyttelyihin osallistuminen toimi Kesäniityn hevostaitokoulun oppilailla osana Näyttelyt tutuksi -minikurssia. Minun kummityttöni Siiri on ratsastanut jo pitkään Kesäniityllä niin normitunneilla kuin minikursseillakin ja käy silloin tällöin meilläkin heppoja moikkaamassa. Saimmekin sitten Siirin kanssa idean, että hän osallistuu näyttelyihin meidän Hilpan kanssa, kun kaikki omat suosikit Kesäniityltä oli jo ehtineet mennä. Aluksi mietin muita hevosvaihtoehtoja, mutta lopulta kuitenkin päädyttiin Hilppaan siitä huolimatta, että minua hieman pelotti millainen soppa siitä tulee, onhan Hilppa ollut hieman kenkku koko talven.

Turhaa pelkäsin. Siiri toimi Hilpan kanssa kuin vanha näyttelykonkari. Hilppa oli Siirin kanssa äärimmäisen tasainen ja ystävällinen, eikä se panikoitunut edes uudesta suuresta paikasta. Meidän viime syksyn aktiivinen "vierailla mailla" käyminen ei siis todellakaan mennyt hukkaan. Hilppis on muuten nykyään aika jykevä. Sillä on lihaksia, mahaa ja karvaa. Kaikinpuolin se näyttää nyt terveemmältä kuin meille viime syksyn alussa tullessaan, sellainen rimpulahan se vähän oli. On Hilpan kanssa kyllä tietoisesti pyrittykin kohottamaan kuntoa. Hankitreenejä on tullut tehtyä ja kentällä väännetty koulua enemmän tai vähemmän tosissaan.

Kummityttö sai harjoitusnäyttelyiden päätteeksi suorituksen kurssipassiinsa ja heppa herkkuja ja haleja. Mainittakoon vielä, että Hilppa heitti hanskat tiskiin vasta, kun minä sitä traileriin lastasin. Eihän lapsetkaan uskalla vieraille kiukutella, joten ehkä siksi Hilppakin oli uudelle nuorelle käsittelijälleen hieman lempeämpi. Kotona Hilppa oli taas nälkäinen pirulainen, joka piti hirveää meteliä iltaruokien ollessa myöhässä. Turha ehkä haikailla helpon ja mutkattoman Hilpan perään.

10.01.2015 Tammikuinen arkipäivä

Minulla oli tänään vapaapäivä töistä, joten vastasin aamu- ja päivätallin teosta. Päiväheinät tarhaat viskattuani siistin vähän pihaa ja vaihdoin lämpimät vedet tarhoihin jne. Jossain vaiheessa huomasin miten Hilppa tarkkaili touhujani tarhasta. Ihmettelin aluksi, sillä se ei koskaan ole ollut erityisen utelias. Se oli hotkinut heinänsä ennen muita ja räpsyripsineen möllötti seuranani. Siinä vaiheessa mietin, että voi Hilppa, kovin olet vähälle huomiolle jäänyt, ja päätin että tänään on Hilpan vuoro päästä töihin, etenkin kun se vaikutti suorastaan aurinkoiselta.

Innostuin valokuvaamaan Hilppaa kun minun oli aikomuksenani hakea se tarhasta. Hilppa teki heti selväksi, että hänellä on hauskaa ja hän tykkää kirmata karkuun juuri nyt. Siellä se viiletti pitkin isoa tarhaa yksinään, ei lähtenyt muut tammat mukaan juoksemaan. Välillä se tuli rapisevan pussin perässä taskuilleni ja kääntyi heti pois kun yritin ottaa kiinni. Tätä jatkui sen verran pitkään, että ehdin jo muuttaa mieleni. -Ei sitten, ei tehdäkään mitään kivaa, huusin tammalle, joka laukkasi epäilyttävästi kohti tarhan aitoja. -Et mene läpi! karjaisin jossain vaiheessa pelästyneenä, mutta onneksi Hilppa on jo melkein aikuinen ja fiksu, eihän se viitsi aiheuttaa sellaista katastrofia. Kop kop, katsotaan vaan koska seuraa postaus siitä, kuinka Hilppa johdatti tammat metsäseikkailulle aitojen tuolle puolen.

Hilppa oli mukavan rauhallinen hoitaessa. Siitä hyvästä se sai tietysti pari herkkupalaa kun hoitotoimenpiteet oli saatu tehtyä. Sää oli loppiaisena mukavan aurinkoinen ja pakkasta juuri sopivasti. Kävimme siis Hilpan kanssa peltokävelyllä ilman satulaa. Kävelyksi se ei tosin jäänyt, sillä tamman tuntuessa mielettömän hyvältä ratsastin myös ravia ja laukkaa ympyrällä. En tiedä mitä Hilpalle on tapahtunut, mutta jotenkin se on paljon tasapainoisempi mielenliikkeiltään ja helpompi ratsastettava. Ehkä se on tehnyt uudenvuodenlupauksen, että aikuistuu. Tai ehkä minun on vain myönnettävä, että Hilpasta on kasvamassa ihan hyvä hevonen. Sellainen, jonka kanssa hommat tosiaan ehkä jopa sujuvat.

08.01.2015 Ratsastuskurssi I Metsälammen Ratsutilalla, viimeinen kurssipäivä

Tulimme suorittamaan viimeistä ratsastuskurssin tuntia hyvillä mielin. Hilppa on alle kuukaudessa aikuistunut valtavasti ja se on alkanut muuttua paljon tasaisemmaksi. Hyvä niin. Tunnilla ratsastettiin kolmikaarista kiemurauraa ja muita ratsastusradan teitä kaikissa askellajeissa. Käynnissä tehtiin myös pohkeenväistöä ja lopputunnista laukattiin ympyrällä. Kolmikaarinen sujui ihan hyvin kaikissa askellajeissa, mitä nyt laukassa oli vähän huolimatonta. Väistöjä tehdessämme opettaja huomautti vinosta istunnastani, jonka seurauksena Hilppa väisti epäpuhtaasti. Kun istuin keskelle satulaa tuntien molemmat istuinluut ja löysin jalalle oikean paikan, väisti meidän pikkuneiti oikein sievästi. Ihan hävetti miten usein se vika onkin siellä selässä eikä hevosessa. Laukatessa ympyrällä pyöri laukka hyvin vasempaan kierrokseen, mutta oikeaan laukatessa opettaja huomautti hevosen kaatumisesta sisäpuolelle. Jälleen syynä oli istuntani, joka valahti kallistumaan sisäpuolelle. Opettajan hyvien neuvojen avulla sain tämänkin ongelman ainakin toistaiseksi pois päiväjärjestyksestä. Hilppa yllätti miellyttävyydellään, mikä tuli tänään tarpeeseen jotta sain keskittyä istuntani korjaamiseen.

Opettajan kommentti: "Tosi kiva että tykkäsitte Hilpan kanssa kurssista! Olette tervetulleita myös hieman vaativamman tason II-kurssille. Mielestäni olette kurssin aikana edenneet huimasti! Etenkin istunnassasi on tapahtunut muutoksia parempaan suuntaan, minkä lisäksi yhteistyönne Hilpan kanssa sujuu paljon paremmin. Suosittelisin ratsastamaan ilman satulaa: se saattaa auttaa korjaamaan istuntaasi! Hyväksytty suoritus, paljon onnea!"

20.12.2014 Junnujen esterataharjoitukset kotikentällä

Tämän päivän junnujen esterataharjoitukset oli Marjan järjestämä nuorille tai muuten kokemattomille, kilpailemiseen tähtääville hevosille ja poneille tarkoitettu kisapäivänomainen harjoitushetki. Tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa meidän kentällä. Rataharjoituksissa jokainen ratsukko verrytteli kisanomaisesti kentän toiseen päätyyn rakennettuja esteitä ja suoritti sitten valitsemansa tason esteradan. Itse valitsin Hilpalle kavalettiluokan, sillä emme ole edenneet kovin korkeille esteille vielä. Luokkien jälkeen seurasi "palkintojenjako", joka tässä tapauksessa käsitti hevosten siirtymisen alkukaartoon kentän keskelle ja tapahtuman järjestäjän Marja Jagtin antaman ytimekkään palautteen harjoituksista. Hilpalla oli entuudestaan vain yksi kisareissu-kokemus takana. Ratsastuskoulussa olemme käyneet ohjatuilla tunneilla, mutta eihän siellä sama hälinä ole kuin kisapäivinä. Yllätyin Hilpan käytöksestä, sillä kyseessä on herkkähipiäinen neiti. Odotin hermoilevaa käytöstä, mutta Hilppa olikin lähinnä utelias ja eloisa. Se oli normaalia herkempi ratsastaa, mutta ei antanut häslingin haitata. Hilppa kyllä vei tässä mielessä pisteet kotiin, siitähän on kasvanut jo iso tyttö! Eloisuutta tosiaan löytyi ja hevonen oli helppo saada liikkumaan pontevasti. Toisaalta Hilppa osoitti myös pientä kuumumista ja epäröintiä vilkuillessaan kesken radan verryttelyradalle. Tietenkin meillä oli hieman eri lähtötilanne kuin muilla osallistujilla, kun treeni järjestettiin omalla tallillamme. Hilpan kanssa olisi varmasti tarvetta myös koulurataharjoituksille, niin saadaan varmuutta siinäkin.

15.12.2014 Harjoitusestekilpailut Jukolan tallilla, luokka 60cm, sija 8/8

Teimme tänään mukavan kisareissun Jukolan tallille, jossa järjestettiin harjoitusestekilpailut. Alunperin sinne oli lähdössä Kaivannon Anni Onnin kanssa, mutta viime tingassa mukaan ilmoittautui myös Marja ja Hiisu. Jotenkin Marja sai sitten allekirjoittaneenkin innostumaan ja maanantaina lastasin Hilppaa Hiisun matkaseuraksi traileriin. Kaivannon joukout tulivat oman trailerinsa kanssa meidän perässä ja niin sitä huristeltiin Jukolan tallille. Ensimmäisessä luokassa (60cm) startattiin minä ja Hilppa sekä Anni poninsa kanssa. Hilppa oli oma epävarma itsensä ja vaikka ollaankin totuteltu uusiin paikkoihin ahkerasti, jännitti hevosta tänään erityisen paljon. Verryttelyhypyt menivät aivan pipariksi ja loppujen lopuksi myös kisarata, josta Hilppa kielsi pihalle jo kolmannella esteellä. On kuitenkin turha murehtia tälläisiä tappioita, sillä tärkeintä on kiertää ahkerasti Hilpan kanssa tapahtumissa ja löytää se rauha siihen työskentelyyn vieraassakin paikassa. Tänään jännitystä taisi eniten aiheuttaa maneesi, jossa olemme hyvin vähän työskennelleet.

22.11.2014 Elysen pikkujoulut, maastoretki

Tänä vuonna joulunajan tunnelmoinnit nykäisi käyntiin oma hevonen, tuttu harrastetalli Elyse ja maailman sympaattisimmat pikkujoulut. Aamulla aikaisin kärräsin trailerissa tammani tallille ja valmistuin maastoratsastukseen. Oli jo ilmoittautumisvaiheessa selvää, että Hilppa-puksun kanssahan minä pikkujouluilemaan lähtisin, ilman muuta. Uusin hevoseni oli jo nyt vallannut kaiken aikani ja halusin koulia nuoresta tammasta mahdollisimman nopeasti selväjärkisen harrasteratsun. Ongelmaksi muodostui kuitenkin herkkähipiäisen Hilppiksen mieliala, joka ei nyt ihan kyllä tavoittanut joulurauhan idylliä. Maasto oli teoriassa ihana: satulatta samoilua hankien keskellä, joululaulujen rallattelua ja retken jälkeen glögiä. Olin sonnustautunut teeman mukaisesti kypärän päälle ujutettavaan suureen tonttulakkiin, harmaaseen villakangastakkiin ja pitkävartisiin lumihiutalein koristelluihin villasukkiin. Hilppistäkin olin yritännyt saada vähän enemmän joulutuulelle jättämällä punaisen riimun suitsien alle ja kietomalla punaiset pintelit jalkoihin. Hilppa ei varmaankaan ole koskaan ollut niin tyrmistyneen näköinen kuin mitä tänään pinteleitä sen sääriin kieputtaessani. Pintelit ja punainen väri taisivat olla täysin uusi tuttavuus tälle viisikesäiselle. Maastoretkellä oli yllättävän leuto sää marraskuiseksi päiväksi ja aurinkokin pilkahteli. Voi miten minä nautinkaan tästä joulun odottelusta ja yhteisöllisyydestä. Lumi laskeutui rauhallisesti kuusien oksille ja pienet herkät hiutaleet leijailivat taivaalta kohti hevostemme turpia ja tonttulakkiemme tupsuja. En kuitenkaan ehtinyt kauaa nauttia moisesta, kun Hilppa jo venkoili menemään ihan omia reittejään. Se kiemurteli pitkin hiekkatietä ja raviosuuksilla sain nauttia hilppismäisestä, pontevasta mukulakiviravista. Onneksi olin kiepauttanut vihreän riimunnarun tamman kaulalle, sillä muuten olisin varmasti siinä äkkipikaisessa juoksussa tipahtanut lumipenkkaan. Lisäksi Hilppa säikkyi vähän sitä sun tätä ja välillä tuntui, että tamma etsimällä etsi jotakin pelättävää. Hengissä selvittiin ja onnellisina kotiin palattiin. Lämmintä ja herttaista joulunaikaa Elyse-tallin väelle!

21.11.2014 Ratsastuskurssi I Metsälammen Ratsutilalla, kolmas kurssipäivä

Pidimme Hilpan kanssa pari viikkoa taukoa ratsastuskurssista ja kertasimme perusjuttuja kotikentällä. Tänään ajelimme taas poni perässä Metsälammelle ja valmistauduimme estetuntiin. Todella kylmä ja tuulinen sää sai Hilpan perillä suorastaan sinkoamaan sinne tänne, kun talutin sen trailerista pihaan. Laitoinkin siis tamman tallin pesarissa kuntoon ja siirryin sukkelasti maneesiin. Siellä meitä odotti 5 esteen rata, joka sisälsi kaksi pystyestettä, yhden ristikon ja kaksi okseria. Alkuverryttelyt menivät kivasti: opettajalta tuli hyvää palautetta tamman ravista ja laukkaakin saatiin pyöritettyä ympyrätolkulla rytmikkäästi ja hallitusti. Ensimmäiset verkkahypyt jännittivät pikkuneitiä ja sen kyllä huomasi: esteille lähestyttiin venkoillen ja pompattiin kauhistuneena yli niin nopeasti kuin vain päästiin. Aikamme siinä höylättiin samoja pikkuesteitä, kunnes siirryttiin radan ratsastamiseen. Ongelmaksi itse radassa ilmaantui tiukan kaarteen jälkeen hypättävä okseri. Minulla oli vaikeuksia saada jo ensimmäisellä kierroksella hevonen lähestymään esteen keskelle ja suorastaan sähläsin selässä yrittäessäni samalla saada hevosta kääntymään ja laukkaamaan reippaasti, minkä lisäksi ehkä hieman jännitin tulevaa hyppyä joka kerta. Näki kyllä, että kotona ollaan lähinnä puskailtu metsässä. Esteily oli fiaskomaista. Kun Hilppa kerran kielsi tällä okserilla oman osaamattomuuteni vuoksi, tulikin okserista muurinkokoinen mörkö myös seuraavilla kierroksilla. Rata sujui aina ongelmitta okseriin saakka; jopa sarjaeste loikittiin rytmikkäästi. Okserille kääntäminen sujui välillä paremmin, välillä kehnommin, mutta yli ei päästy, ei millään. Hilppa selkeästi veti herneen nenäänsä jo alussa, kun en antanut sen hypätä vaan keskityin liikaa kääntämiseen ja suorastaan vastustin sitä hyppäämästä. Hevonen tarvitsi tilaa hyppyyn ja ennenkaikkea rauhaa lähestymiseen, mitä en nyt sille osannut tarpeeksi tarjota. Pääsimme lopputunnista yli pariin kertaan, mikä riitti opettajalle. Halusimme jättää treenin onnistumiseen, jotta sekä minulle että tammalle jäisi edes jotenkuten hyvä mieli treenistä. Opettaja kehotti ottamaan lisää yksityistunteja esteharjoitusten osalta, mikäli esteratsastus kiinnostaa. Oli kuitenkin todettava opettajalle, että taidamme valitettavasti olla kantojen ja kivien täyttämien metsien höntsyratsukko, joka silloin tällöin yrittää olla wannabekoulu- tai esteratsukko. Ei meistä sellaista leivota, mutta hyötyä näistä tunneista kyllä yhteistyön tasolla on hurjasti.

Opettajan kommentti: "Alkutunnista Hilppa kulki tosi nätisti, ja ihailin yhteistyötänne etenkin ravissa! Tamma taisi kuitenkin hieman jännittää esteitä – jännitys siirtyi sinuun, mikä sai Hilpan jännittämään entistä enemmän. Ratsastajan rentous ja varmuus on tärkeää etenkin esteratsastuksessa, jossa tarvitaan hyvää yhteistyökykyä nopeissakin tilanteissa. Lisäksi hevonen tarvitsee luotettavan johtajan selkäänsä. Hyppäsimme alussa yksinkertaisia linjoja, jotta itsevarmuutesi paranisi ja pystyisit rentotumaan Hilpan selässä. "Se Tietty Okseri" tarvitsi erityisen paljon treenaamista, ja suorituksenne kyllä paranivat tunnin loppua kohden. Kehityksenne huomaa etenkin yhteistyön suhteen – pieniä askelia, pieniä askelia!"

05.11.2014 Hilppa opetushevosena ratsastustunnilla, muistiinpanon kirjoitti ratsastaja Sinte

"Hilppa on ihan kiva kaveri, vaikka nuori onkin. Se voi olla välillä vähän kiukkuinen, mutta uskon että tulet sen kanssa hyvin toimeen." Kuuntelin kauhistuneena Katariinan sanoja, mutta nielin onnistuneesti pelonrippeet kun kapusin punaruunikon suomenhevostamman selkään. "Nyt mennään eikä meinata", päätin mielessäni ja hymyilin takaisin Katariinalle. Hilppa nytkähti allani eteenpäin ja olin sekunnissa mukana tunnelmassa – tuntui kuin olisin ollut vastikään harrastuksen ytimeen sukeltanut heppahullu. Hilppa keinutti eteenpäin ja kuunteli kiltisti apujani siihen saakka, kunnes alettiin nostamaan laukkaa. Ilmeisesti meillä ei synkannut, sillä laukkaa nostaessani tamma mulkaisi leiskuvin silmin taakseen ja pukitti komean kaaren ilmaan... sitä kaarta muuten jatkoin minäkin satulasta irtaannuttuani, kunnes mäjähdin miltei otsa edellä kentän ainoaan lätäkköön. Huolestunut tunninpitäjä kiirehti luokseni, vakuuttelin olevani kunnossa pieniä naarmuja lukuun ottamatta. Ei muuta kun selkään, uusintayritys! Lopputunti sujui loistavasti. Minä aloin ymmärtää Hilppaa, ja Hilppa alkoi ymmärtää minua, meillä synkkasi. Fiilikset katossa hyppäsin alas selästä ja kiitin Katariinaa mukavasta tunnista!

04.11.2014 Ratsastuskurssi I Metsälammen Ratsutilalla, toinen kurssipäivä

Ratsastuskurssin ensimmäisellä varsinaisella tunnilla työskenneltiin siirtymien ja temponvaihteluiden parissa. Kaikki askellajit käytiin läpi ja ratsastajien istunta tarkistettiin tarkasti läpi. Meillä meni Hilpan kanssa ällistyttävän hyvin. Olin edellisenä päivänä ratsastanut sillä puolentoistatunnin maastolenkin, joka sisälsi runsaasti ylämäkiä ja vauhtia. Hilppa oli selkeästi rauhallisempi kuin yleensä ja ajatuksenjuoksultaankin miellyttävän tasainen. Siirtymät sujuivat omasta mielestäni hyvin tänään. Etenkin laukannostot olivat sujuvia, pysähdykset olisivat saaneet olla tarkempia. Temponmuutoksia suorittaessa huomasin ratsastavani hyvin jännittyneenä, mikä osin selittyi Hilpan hetkittäisellä jukuripäisyydellä. Opettajalta sain kyllä aivan loistavia vinkkejä esimerkiksi istuntaan liittyen. En ole pitkään aikaan ratsastanut ohjatulla tunnilla ja minulle tuli täysin yllätyksenä, että nojaan etenkin laukatessa liikaa eteenpäin. Istuntatreenit ilman jalustimia, täältä tullaan..

Opettajan kommentti: "Hilppa oli tunnin alkupuoliskolla hieman hitaanpuoleinen, mutta temmonvaihteluiden ja siirtymisten ansiosta tamman takajalkoihin saatiin enemmän virtaa. Pientä oikomista ilmeni, mutta se saatiin onneksi karsittua pian pois. Kuten itsekin huomasit, istuntasi oli tunnin aikan hieman jännittynyt. Pyysin sinua kiinnittämään huomiota kaikkiin lihaksiin yksitellen ja rentouttamaan tarpeettomat lihasjännitykset. Jännitykset haittaavat istuntaasi, mikä taas on suorassa vaikutuksessa ratsastamaasi hevoseen. Olkapäiden jännitys vaikuttaa puolestaan ohjastuntumaan, jota sait kevennettyä hurjan paljon rentoutusharjoitusten aikana. Teillä sujui hyvin! Suosittelen tekemään paljon istuntaharjoituksia ja ratsastamaan ilman satulaa. Kiinnitä huomiota myös tarpeettomiin lihasjännityksiin!"

03.11.2014 Ratsastuskurssi I Metsälammen Ratsutilalla, ensimmäinen kurssipäivä

Ilmoittauduin Hilpan kanssa Metsälammen Ratsutilalla järjestettävälle ratsastuksen peruskurssille, jotta saisin neuvoja nuoren hevosen ratsastamiseen. Ensimmäisenä kurssipäivänä oli älyttömän sateinen keli ja meidän oma kenttämme huokui litinää ja liukkautta. Kiitin siis onneani, että tämä ensimmäinen kerta tuli kuitata teoriatunnin tapaan hoitotoimenpide-esseellä. Hilppa seisoi tarhassa surkeana kun tulin sitä tarhasta noutamaan. Sadeloimi repsotti hieman hassusti ja harja oli pieni tuuhea takkukasa. Aivan ensimmäisenä talliin päästyämme heitin märän loimen kuivumaan ja siirsin Hilpan hoitokarsinaan. Draamatamma oli tuttuun tapaansa hieman närkästynyt kaikesta siitä vedestä ja liasta, mitä sen jalkoihin oli kasautunut päivän aikana. Aivan aluksi suihkutin jalat vedellä ja irrottelin suurimmat mudat näin. Hilpan naama oli täynnä pieniä kuivuneita kurapaakkuja, jotka rapsuttelin varovasti sormin irti. Käytin myös hyvin hellästi kumisukaa, jolla sain pyöriteltyä isoimmat kurat. Jalat kuivasin huuhtelun jälkeen ja harjasin pehmoisella harjalla läpi. Vedin pölyharjalla ja pehmeällä harjalla koko tamman läpi, etenkin mahanalusessa oli työtä kurakelin takia. Tässä kohtaa Hilppa teki luimien ja hännällä vinhasti huiskien selväksi, että nyt ollaan vaaravyöhykkeellä ja tämä tuntuu inhottavalta. Hilpan mahanalunen on ollut aina hyvin herkkä, enkä ole aivan varma vieläkään mistä turha ärtyminen johtuu. Ehkä satulavyö on joskus entisessä kodissa painanut hevosta ja hiertänyt niin, että nyt koskeminen etenkin vyön kohdalle tuntuu ikävältä. Muuten Hilppa käyttäytyi suht asiallisesti, mitä nyt sellaista pientä ylimääräistä kyttäilyä ja tuhinaa harrastettiin. Myös kavioita puhdistaessa Hilppa yritti hieman huitoa jaloillaan. Jatkoin puhdistamista kuitenkin huomioimatta Hilpan touhuja, jotta se oppii rutiinit ja tietää, että tietyt asiat nyt vain täytyy tehdä. Ennen takaisin tarhaan vientiä setvin tamman harjan ja hännän käsin. Tähän meni yllättävän paljon aikaa, mutta lopputulos oli todella onnistunut. Tälläisinä nuoren hevosen vapaapäivinä on mielestäni tärkeää puuhastella kuitenkin jotakin. Pitkä hoitohetki on erittäin hyvää kärsivällisyys- ja arkitreeniä niin käsittelijälle kuin hevosellekin. Lopuksi Hilppa sai kaksi porkkananpalaa palkaksi, kun jaksoi loppuvaiheessa seistä jopa ihan kiltisti paikoillaan ilman kiirettä ja tohinaa. Puin tammalle kuivan sadeloimen ja taluttelin sitten hepan takaisin tarhaan. Sadekin oli luojan kiitos jo lakannut, joten tamma ehkä pysyisi hieman siistimpänä iltaan saakka. Näin siis meillä tänään Hilpan kanssa.

02.11.2014 Hilppa tuntiratsuna

Hilpalla oli tänään hiukan erilainen päivä, sillä selkään hyppäsi minun sijastani tuntilainen. Minulle jo entuudestaan tuttu Ira soitteli ja kyseli onnistuisiko nopealla varoituisajalla tunti. Minä sitten ehdotin meidän Hilppaa ja peltotuntia, sillä olin jo tovin suunnitellut tälläistä Hilpan päänmenoksi. Iraa taisi alkuun vähän jänskättää, kun Hilppa naputteli kipakasti hampaitaan tallissa ja vielä pihassa selkään noustessakin pyörähteli ärtyneenä sinne tänne. Alkuun talutin ratsukkoa, koska totta puhuen en itsekään tiennyt kuinka Hilppa pellolla käyttäytyy vieraan ratsastajan kansa. Ohjeistin Iraa reilut 40 minuuttia pellolla. Hilppa oli oma kriittinen itsensä ja heitti laukkaympyrällä pari pinkeää pukkiakin. Ira säilyi kuitenkin ehjänä selässä ja tykästyi nuoreen tammaan kovasti. Tänne meille päin on osunut pari kovaa lumipyryä, tosin lämpötilat ovat aina pyrypäivien jälkeen nousseet plussan puolelle. Viimeisin tuulinen lumisade jätti vähän jopa maahankin lunta. Pelto oli sinänsä alustana hyvä, sopivasti pehmittynyt auringonpaisteessa, mutta yhtään sen kovemmalla alustalla ei olisi kyllä ollut mukava ratsastaa.

29.10.2014 Muutto Katriinan tallille Kapikkalaan.

Otimme eilen vastaan uuden asukkaan, kun Aadan tytär Hilppa (Heijan Hilppa) saapui Sipoosta meille. Hilppa on 5-vuotias, peruskoulutettu ja hivenen vaikea luonteeltaan. Tarkoituksena onkin koulia tammasta käypä harrastehevonen kaikentasoisten ratsastajien käyttöön. Ainakin näin alkuun Hilppa ei ole tarjolla vuokralle, jotta voin keskittyä siihen itse. Hilppis tutustui tänään kavereihin samassa tarhassa ja päätyi lopulta tarhailemaan Alpon ja Jarrun kanssa samaan tarhaan. Helmi ei oikein tykännyt tästäkään neidistä, itseasiassa tammojen välillä oli melko suurtakin kränää päivällä. Kaksi nirppanokka-tammaa ei siis mahdu samaan tarhaan. Hilpan kanssa olisi tarkoitus aloittaa ihan tavoitteellinen treenaaminen talven aikana.

17.06.2009 Hilppa syntyy Närhenkulman tallille Sipooseen.



VIRTUAALIHEVONEN / KUVAT © RANSU.KUVAT.FI