Tallin hevosasukkaat

Aamulla heppatallin ovea raottaessa ja valoja päälle sytytellessä kurkkaa karsinastaan ensimmäisenä punarautias suomenhevostamma Hilppa. Sillä tuskin on kovinkaan ilahtunut ilme ja ovensuulle se on ilmestynyt todennnäköisesti vain kertoakseen ihmisväelle aamuruuan olevan kaksi minuuttia myöhässä. Kovinta meteliä sen sijaan ennen aamupalaansa pitää Hilpan sijaan kyseisen tamman emä, punarautias tallin vanhin hevonen Aada, jonka herkkusuu on kyltymätön ja linjojen ruodussa pitäminen isäntäväen vastuulla.

Aamun aurinkoisen hetken tarjoaa aina poikkeuksetta liinakko läsipäinen suomenhevostamma Vilma, joka toivottaa hyvät huomenet ruokkijan kipatessa kauroja kaukaloon ja odottaa maltillisesti ennenkuin siirtyy lunkisti aamiaisen ääreen. Suomenhevosten vieressä asuu tallin musta lammas, torinhevosruuna Baave. Uninen kaveri vasta heräilee muiden jo hätäillessä ruokiensa kanssa ja nirsoilee aikansa heinäkasansa suhteen ennenkuin suostuu tankkaamaan itsensä uutta päivää varten. Jos Baave saisi päättää, se jäisi mielellään vielä nokosille syötyään eikä lähtisi ulos pakkaseen edes loimitettuna.

Baaven vieressä asuu Vilman varsa, jo kylläkin vieroitettu mutta edelleen varsin nuori ja naiivi suomenhevostamma Visla, jolla on vielä käytöstapojen opettelussa aukkoja. Siinä missä Vilma on oikein kärsivällinen kaurojensa suhteen, ei Visla malttaisi väistää vaan pyrkii heti nyt välittömästi aamupalan kimppuun karsinan ovea raottaessa. Vislasta kasvanee vielä vallan topakka tamma. Viimeisenä kauransa saa aina toisen ponikarsinan shettistamma Alma, joka tosin hotkii ne ennätysvauhtia ja onkin usein ensimmäinen, joka kärkkyy ovensuulla toivoen jo ulospääsyä.

Pihaton pojat

Kun tallin asukkaiden ruokahuollosto on huolehdittu, on aika käydä ruokkimassa pihattolaiset. Jöötä pihatossa pitää suomenhevosori Remu, joka on todella maltillinen ihmisten kanssa, mutta jolla on selkeä auktoriteetti hevoslaumassa. Remu saa ruokansa ensimmäisenä ja ne sijoitetaan selkeästi erilleen muista hevosista.

Johtajuutta haastaa aika-ajoin meidän nuorempi, omakasvattamamme suomenhevosori Riemu, jolla on vielä tarve leikkiä ja peuhata, mutta josta on jo koulittu vallan hyvä käyttöhevonen harrastusratsuna. Riemun rehut tulee myös sijoittaa omaan nurkkaansa, jotta rauha on taattu ja hevonen keskittyy omiin syömisiinsä.

Pihaton pienin persoona on gotlanninrussori Papu, jolla on oikein ystävällinen ja rauhallinen luonne. Papu ei muiden ruokahetkiä mene häiritsemään, mutta fiksua senkin ruuat on sijoittaa muista erilleen.

Ja sitten on vielä tallin vuonohevosvahvistus Ulle, jonka omistaa Melina. Aamuruokkija tulee huomaamaan nopeasti tämän hevosen ahmattimaisuuden: Ulle hengailee varmuuden vuoksi ruokkijan perässä ja kärkkyy omaa vuoroaan alusta asti siitäkin huolimatta, että Ulle saa ruokansa aina viimeisenä. Syy on yksinkertainen: jos Ulle saisi ruokansa ensimmäisenä, se hotkaisisi ne hetkessä ja rohmuaisi sen jälkeen muidenkin ruuat ennenkuin muut ovat ehtineet edes kunnolla aloittaa.